torstai 4. helmikuuta 2016

En ole aikoihin kirjoittanut tänne...joten tää on nyt sit sekametelisoppaa ja siansaksaakin :)

Joulu

...vietettiin Veskun luona pikkumökissään. Se on niin tunnelmallinen ja tuntuu et ehdottomasti joulu pitää olla siellä. Aatu ja Reetakin olivat taas yhdessä meidän kans, aattona käytiin haudoilla tietenkin
 ja sit syötiin yhdessä, myös Anja-äitini tuli illaksi.
Päivällä Isä ja Ritva kävivät kahvilla, olipa mukavaa...
Hyasintit ja kynttilät tuoksuivat, joulutähdet loistivat kuusen kanssa kilpaa...


Jouluvalmisteluita avustajani Sarin kans...


Seppälän puutarhalla kävimme ihailemassa ja ostoksilla.


 Tikru


 Fasu


Reeta koristeli kuusen kotona Niskiksellä.


Perinteisesti olkisydän, joka oli Martta-mummon muistoseppeleessä, pääsi taas kunniapaikalle kuuseemme.


Joulukuusi Veskun luona ja se oli taas reetan käsialaa, kuulema amerikan tyyliin kun kaikki mahdolliset koristeet.


Oli ne kyllä kauniita!


Herkuteltiin urakalla...











Pipareita, tai oikeammin nöttereitä tehdessään Vesku keksi mistä se taikina oikein tulee :D










Syntymäpäivänäni 28.1. 

Ihana kun vanhemmat ja lapseni olivat läsnä, juotiin kahvit ja syötiin kakkua ja pullaa.
Sain upean Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti-kirjan lahjaksi Isältä ja Ritvalta,
tulppaaneja tuli 4 kimppua ja 1 ruusukimppukin.
Lisäksi sain lahjakortin jalkahoitoon ja kynsikkäät. Ystäväni Riitta oli ne tehnyt ja Vesku ja Reeta lunastivat ne.


Anun kanssa siivosimme ja järkättiin paikat, siistin askartelupöytäni ja laitoin kevättä.




Sarin kanssa sit leivottiin ja ei sotkettu paikkoja ;)



Nää on ne upeat kynsikkäät !

 

Lumimiilu 2016

Lumimiilun facebook-sivuilta...
''Vuosi 2016 ja uudet kujeet, tänä vuonna saamme kohdata Kajaanin linnan lumisen uudelleennousun!
Lumimiilu juhlistaa 300-vuotista Kajaanin linnan muistoa kohottamalla sen jylhät tornit uudelleen. Lumisesta rauniolinnasta rakennetaan ensimmäistä kertaa suljettu kokonaisuus, josta tulee lumimäärältään ja kooltaan suurempi kuin ennen.
Massiiviset rakentamiset polkaistiin käyntiin 25.1. ja rakentaminen jatkuu seuraavat neljä viikkoa. Kuudetta kertaa järjestettävä Lumimiilu avataan yleisölle lauantaina 20.2. kello 18.00 järjestettävässä avajaistapahtumassa Suvantorannassa, vanhan vesilaitoksen vieressä.''

Kiva on seurata lumista uurastusta ikkunastani. Tuo tykkilumi on vaan aika ilkeän väristä, jokivesi kun ei ole sitä kirkkainta :)

 Välillä paistaa aurinko ja välillä ei, tuiskuttaa, on selkeää, pakkastaa, lauhtuu....siellä hommat vaan jatkuu.







Rannassa oli kuvailemassa myös turisti, tai voihan se asuakkin Kajaanisa. Näytti vietnamilaiselta. Niitähän on paljon täällä opiskelemassa.


Tuolta ylhäältä minä välillä tähystelen.


Ja Fasun kanssa käytiin yks päivä kuvailee lähempää...





Tsemppiä!
Jospa säät suosisivat ja linna saisi olla avoinna yleisölle kauemmin kuin viime vuonna. 


perjantai 20. marraskuuta 2015

Sori, en osaa enää näköjään käyttää tätä, ulkoasu on ihan seko ;)
...mutta asia ok

- Pia
Seuraava teksti on Helsingin Sanomista, osui ja upposi, löydän siitä itseäni.

''Olen aina ollut avoin ja puhelias. En vältellyt asian ajattelua tai siitä puhumista, vaan minulle on ollut helpointa mennä sitä kohti. Haluan nähdä elämän positiivisessa valossa, en jämähtää suruun ja itsesääliin.”


”Selviytymisen kannalta ei ole tehokasta vältellä kielteisiä ajatuksia vaan tietoisesti keskittyä myönteiseen esimerkiksi listaamalla asioita, joista on kiitollinen. Kun tunnistaa, mistä saa voimaa, se auttaa vaikealla hetkellä”, Poijula sanoo.''

Andrea Ecksteinin kaltaisille ihmisille on annettu psykologiassa oma termi. Heitä kutsutaan resilienteiksi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että heillä on kyky palautua tavallista paremmin rankoistakin vastoinkäymisistä.
Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta tosielämässä ominaisuus on helppo tunnistaa. Kun ihmisiä kohtaa menetys, oli se sitten läheisen kuolema tai irtisanominen rakkaasta työpaikasta, he reagoivat eri tavalla. Joku jää kanveesiin pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko elämäksi. Lannistava suru saattaa aiheuttaa masennusta tai surua paetaan alkoholiin.
Resilientit ihmiset taas surevat, mutta eivät lannistu täysin. Heitä on verrattu joustavaan oksaan: se taipuu paineen alla, mutta ei rasahda poikki vaan nousee takaisin pystyyn.
Mistä tällainen kyky sitten tulee?
Taito palautua vastoinkäymisistä hyvin on osittain geenien mukana tullut syntymälahja.
Psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijulan mukaan lannistumattoman ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä on herkistynyt reagoimaan myönteisiin ärsykkeisiin. Siksi heille on luontaista suosia myönteisiä ajatuksia silloinkin, kun rankkojen kokemusten keskellä mieli tulvii synkkyyttä.
”Masentuneilla aivot toimivat juuri toisin päin. Ne takertuvat kielteisiin ajatuksiin myönteisten sijaan. Lannistumattomien ihmisten mieleen taas syntyy helpommin positiivisia ajatuksia ja hyviä muistoja. He eivät uppoa syvälle suruun”, Poijula sanoo.
Myönteisten tunteiden tuoma toiveikkuus onkin lannistumattoman ihmisen tärkein ominaisuus. Toinen tärkeä on rohkeus.
Poijulan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että resilientit ihmiset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan rohkeita. Heidän kehonsa ja mielensä ei reagoi voimakkaasti muutoksiin, mikä helpottaa sopeutumista silloin, kun elämään tulee yllättävää stressiä. Lannistumattoman ihmisen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, ettei hän menetä helpolla yöuniaan vaikeassa elämäntilanteessa tai kovan työpaineen alla. On arveltu, että vaativissa johtotehtävissä menestyvät ihmiset ovat usein resilienttejä. He sietävät stressiä sekä yllättäviä muutoksia tavallista paremmin ja selviytyvät siksi haastavissa tilanteista.
Geenit eivät silti selitä kaikkea. Todellisuudessa lannistumattomuus eli resilienssi ei nimittäin ole mikään maaginen kyky vaan synnynnäisten ominaisuuksien, opittujen taitojen ja ympäröivien olosuhteiden summa.
Vaikka ihminen olisi siis geneettisesti nopeasti toipuva, se ei yksin riitä. Poijulan mukaan myös lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka ihminen kohtaa vaikeudet.
Tutkimuksissa on havaittu, että resilienteiksi todetuilla ihmisillä on ollut lapsuudessaan vähintään yksi aikuinen, joka on kannustanut ja johon he ovat pystyneet turvautumaan. Rankoissa oloissa kasvaneilla lapsilla tämä aikuinen saattoi olla vanhemman sijaan vaikka päiväkodin täti.
”Tällaisille ihmisille on syntynyt kokemus, että heistä välitetään, mutta heidän puolestaan ei ole tehty kaikkea vaan on vaadittu myös itsenäisyyttä. Tämä yhdistelmä vahvistaa kykyä kohdata kriisit. Hyvä itsetunto luo uskoa, että voin itse vaikuttaa asioihini, enkä ole pelkkä uhri, mutta hädän keskellä uskallan turvautua myös muihin”, Poijula sanoo.
Lannistumattomuus ei tarkoita sitä, että ihminen menisi kepeästi ja vahingoittumattomana läpi surusta kuin surusta. Kyse on enemmänkin taidoista kohdata vaikeudet sen sijaan, että antaisi niiden lamauttaa itsensä.
Suunnitelmallisuus ja kyky keskittyä olennaiseen ovatkin Poijulan mukaan tyypillisiä ominaisuuksia lannistumattomille ihmisille.
Vaikka lannistumattomuus on toisille luontaisempaa, hyvä uutinen on, että tätä taitoa voi myös kehittää. Kyse ei ole poppaskonsteista vaan pienistä harjoituksista, joilla voi muuttaa omaa ajatteluaan. Soili Poijulan mukaan esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on tehokas tapa lisätä myönteistä ajattelua.
”Selviytymisen kannalta ei ole tehokasta vältellä kielteisiä ajatuksia vaan tietoisesti keskittyä myönteiseen esimerkiksi listaamalla asioita, joista on kiitollinen. Kun tunnistaa, mistä saa voimaa, se auttaa vaikealla hetkellä”, Poijula sanoo.
(Lainaukset edellisestä jutusta Helsingin Sanomien verkkosivulla)
Nämä asiat herättivät minussa tosi paljon ajatuksia!
- Pia
Kylläpä aika kuluu.....

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kuvamuistoja 2013 osa 2



Teemun laikka-avolla hellepäivää karkuun ;)






Teemun pihalla tutkailimme yöntunteina tehtyjä kauppoja, juu kyllä, Thames vm. 60 muuttaa meille.















Matka alkakoon - suuntana
Nurmes ja Drive In Rock











Lavalla Wild Willie and Big Deal







Lavalla Matchbox 




Matchbox - When you ask about love 1980