Sori, en osaa enää näköjään käyttää tätä, ulkoasu on ihan seko ;)
...mutta asia ok
- Pia
perjantai 20. marraskuuta 2015
Seuraava teksti on Helsingin Sanomista, osui ja upposi, löydän siitä itseäni.
''Olen aina ollut avoin ja puhelias. En vältellyt asian ajattelua tai siitä puhumista, vaan minulle on ollut helpointa mennä sitä kohti. Haluan nähdä elämän positiivisessa valossa, en jämähtää suruun ja itsesääliin.”
''Olen aina ollut avoin ja puhelias. En vältellyt asian ajattelua tai siitä puhumista, vaan minulle on ollut helpointa mennä sitä kohti. Haluan nähdä elämän positiivisessa valossa, en jämähtää suruun ja itsesääliin.”
Toisilla on parempi kyky selviytyä vastoinkäymisistä HS 19.11.2015
”Selviytymisen kannalta ei ole tehokasta vältellä kielteisiä ajatuksia vaan tietoisesti keskittyä myönteiseen esimerkiksi listaamalla asioita, joista on kiitollinen. Kun tunnistaa, mistä saa voimaa, se auttaa vaikealla hetkellä”, Poijula sanoo.''
Andrea Ecksteinin kaltaisille ihmisille on annettu psykologiassa oma termi. Heitä kutsutaan resilienteiksi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että heillä on kyky palautua tavallista paremmin rankoistakin vastoinkäymisistä.
Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta tosielämässä ominaisuus on helppo tunnistaa. Kun ihmisiä kohtaa menetys, oli se sitten läheisen kuolema tai irtisanominen rakkaasta työpaikasta, he reagoivat eri tavalla. Joku jää kanveesiin pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko elämäksi. Lannistava suru saattaa aiheuttaa masennusta tai surua paetaan alkoholiin.
Resilientit ihmiset taas surevat, mutta eivät lannistu täysin. Heitä on verrattu joustavaan oksaan: se taipuu paineen alla, mutta ei rasahda poikki vaan nousee takaisin pystyyn.
Mistä tällainen kyky sitten tulee?
Taito palautua vastoinkäymisistä hyvin on osittain geenien mukana tullut syntymälahja.
Psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijulan mukaan lannistumattoman ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä on herkistynyt reagoimaan myönteisiin ärsykkeisiin. Siksi heille on luontaista suosia myönteisiä ajatuksia silloinkin, kun rankkojen kokemusten keskellä mieli tulvii synkkyyttä.
”Masentuneilla aivot toimivat juuri toisin päin. Ne takertuvat kielteisiin ajatuksiin myönteisten sijaan. Lannistumattomien ihmisten mieleen taas syntyy helpommin positiivisia ajatuksia ja hyviä muistoja. He eivät uppoa syvälle suruun”, Poijula sanoo.
Myönteisten tunteiden tuoma toiveikkuus onkin lannistumattoman ihmisen tärkein ominaisuus. Toinen tärkeä on rohkeus.
Poijulan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että resilientit ihmiset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan rohkeita. Heidän kehonsa ja mielensä ei reagoi voimakkaasti muutoksiin, mikä helpottaa sopeutumista silloin, kun elämään tulee yllättävää stressiä. Lannistumattoman ihmisen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, ettei hän menetä helpolla yöuniaan vaikeassa elämäntilanteessa tai kovan työpaineen alla. On arveltu, että vaativissa johtotehtävissä menestyvät ihmiset ovat usein resilienttejä. He sietävät stressiä sekä yllättäviä muutoksia tavallista paremmin ja selviytyvät siksi haastavissa tilanteista.
Geenit eivät silti selitä kaikkea. Todellisuudessa lannistumattomuus eli resilienssi ei nimittäin ole mikään maaginen kyky vaan synnynnäisten ominaisuuksien, opittujen taitojen ja ympäröivien olosuhteiden summa.
Vaikka ihminen olisi siis geneettisesti nopeasti toipuva, se ei yksin riitä. Poijulan mukaan myös lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka ihminen kohtaa vaikeudet.
Tutkimuksissa on havaittu, että resilienteiksi todetuilla ihmisillä on ollut lapsuudessaan vähintään yksi aikuinen, joka on kannustanut ja johon he ovat pystyneet turvautumaan. Rankoissa oloissa kasvaneilla lapsilla tämä aikuinen saattoi olla vanhemman sijaan vaikka päiväkodin täti.
”Tällaisille ihmisille on syntynyt kokemus, että heistä välitetään, mutta heidän puolestaan ei ole tehty kaikkea vaan on vaadittu myös itsenäisyyttä. Tämä yhdistelmä vahvistaa kykyä kohdata kriisit. Hyvä itsetunto luo uskoa, että voin itse vaikuttaa asioihini, enkä ole pelkkä uhri, mutta hädän keskellä uskallan turvautua myös muihin”, Poijula sanoo.
Lannistumattomuus ei tarkoita sitä, että ihminen menisi kepeästi ja vahingoittumattomana läpi surusta kuin surusta. Kyse on enemmänkin taidoista kohdata vaikeudet sen sijaan, että antaisi niiden lamauttaa itsensä.
Suunnitelmallisuus ja kyky keskittyä olennaiseen ovatkin Poijulan mukaan tyypillisiä ominaisuuksia lannistumattomille ihmisille.
Vaikka lannistumattomuus on toisille luontaisempaa, hyvä uutinen on, että tätä taitoa voi myös kehittää. Kyse ei ole poppaskonsteista vaan pienistä harjoituksista, joilla voi muuttaa omaa ajatteluaan. Soili Poijulan mukaan esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on tehokas tapa lisätä myönteistä ajattelua.
”Selviytymisen kannalta ei ole tehokasta vältellä kielteisiä ajatuksia vaan tietoisesti keskittyä myönteiseen esimerkiksi listaamalla asioita, joista on kiitollinen. Kun tunnistaa, mistä saa voimaa, se auttaa vaikealla hetkellä”, Poijula sanoo.
(Lainaukset edellisestä jutusta Helsingin Sanomien verkkosivulla)
Nämä asiat herättivät minussa tosi paljon ajatuksia!
- Pia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)