Myös sinivuokot kauneudellaan salpasivat henkeni, on ne jotenkin niin ihania. Ne ovat kuin toivon kipinöitä talven jälkeen, usko, toivo ja rakkaus kaikkeen palaa jälleen...
Tässä ensimmäisiä kevätesikonkukkia, niin pikkuruisia mutta niin päättäväisiä, uhmaten kylmää, jään läpi ne tunkevat itsensä kohti valoa, kohti kesää...
Kevätsiivous jatkuu...Kuistin räsymatto pestiin painepesurilla, myös kuistin puurallit puhdistuivat siinä samalla talven törystä ja linnunk...sta. Kylläpä nyt kelpaa kuistilla pällistellä =)
Ja lapset (tässä Aatu 8v) nauttivat lämmöstä, mopokin lähti käyntiin, remontti teki tehtävänsä, viime kesänä se ei suostunut starttaamaan ollenkaan...
Ja tämä pyöräilykuva (ilme) on ihan mainio, oli vielä pakko moninkertaistaa ilo ja onni joka kuvasta näkyy ;) (missä kypärä, no metsätie, lenkkipolku, sallittakoon tuulen humista vapaana korvissa)
Ja tässä on mun levähdys ja nautiskelupaikka...isojen terijoensalavien alla.
1 kommentti:
Sanos muuta, munkin oli pakko saada muutama orvokki heti purkkiin, oli niin kesäistä... Ja viime yönä oli taas jo pakkasta! Mutta hellittämätön usko säilyy; kyllä se kesä sieltä tulee!! :)
Lähetä kommentti